Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
[ ]
Kirjoittaja
Tässä käydään läpi suru, joka on jäänyt sanattomaksi ja yrittää nyt löytää muotojaan. Keinoina kirjoitus, kuvat ja runot.
Suruvihkosta (oma runo)

Linnuksi oksalle
säteeksi auringolle
kasteeksi ruoholle

iloksi naurulle
kyyneleeksi surulle
sanaksi ikävälle

sinä lähdit

Päivänkysymys

Missä vaiheessa peli on menetetty? Kuka vastaa? Ja ketä kiinnostaa? KUKA auttaa?

Oivallus

Niin kauan aikaa, kun minulla on muistot, ei kukaan voi sinua minulta viedä - edes kuolema.

Minun muistoissani sinun kauneutesi on juurikin siinä millainen olit. -Sini 

Ymmärrys

Riippuvaisuus lähtee ihmisestä itsestään. Kasvaminen ihmisenä ei koskaan käy kivutta, eikä maaliviivaa voi saavutta, jollei pyri sinne.

Sanon ei tupakalle täten :)