Sana on sinällään outo, sillä se väittää, että olen riippuvainen läheisistäni. Mieleen sana tuo ihmisen, joka roikkuu epätoivoisesti toisissa ihmisissä kiinni eikä kestä olla yksin. Sana on ristiriitainen, varsinkin, kun sanan merkitys vääntyy päässäni eritavoin, kuin mitä se tosissaan kai käsittää? Tai mistä minä tiedän, mitä Hellsten on sanalla tarkoittanut. Tämä myös tarkoittaa sitä, että kuollut veljeni on ollut läheisriippuvainen ja että velikin on LR:ään sairastunut. En tiedä?

Jollain muulla on käytössä diagnoosi nimike, jolla tein kuolleelle veljelleni pikadiaknoosin, kun hän oli elossa ;). En ole pahemmin lukenut psukologiaa, ellei lastenkasvatusoppaita oteta mukaan. Blogistanista löysin kuitenkin yhden ihmisen, joka käytti samaa nimitystä: Kameliontti-ihminen. Sanomattakin on selvää, että tuo diaknoosi istuu minuunkin, kun sitä tarkemmin ajattelee. Mutta toisesta ihmisestä sen näkee helpommin.

Kyse on siitä, kun ei ole persoonaa. Tai on, mutta se pidetään piilossa. Mukaudutaan kaikkiin tilanteisiin mukisematta, vaihdetaan väriä ihmisten ja tilanteiden mukaan. Muututaan ympäristöksi. Mikään mielipide ei ole oikeastaan oma. Jos on oma mielipide, se kyseenalaistetaan heti, kun toisella on erinlainen mielipide ja ollaan valmiita vaihtamaan se, jotta pystyisi mukautumaan toiseen ihmiseen. Omat mielipiteet ovatkin mielipiteitä, jotka ovat toisen.

Kuollut veljeni ei koskaan sanonut minulle, että huumet ovat hyvästä tai, että niiden kanssa pelleily ei olisi vaaratonta. Hän myötäili aina huumeenvalistus puheitani, oli samaa mieltä siitä, että se oli tyhmää. No tyhmäähän se oli, kun määränpääksi tuli hautausmaa. Hän myös oli sitä mieltä, että ei juo lääkkeidensä kanssa, kun hänen seurassaan oli ihmisiä, jotka olivat sitä mieltä. Hän oli myös sitä mieltä, että raha-asioista pitää pitää huolta jne.jne.jne. Mutta kun seurassa oli ihminen, joka olikin toistamieltä, niin mielipide muuttui vastakkaiseksi. Sen lisäksi myös persoona muuttui sen mukaan kenen kanssa hän sattui olemaan pidempiä aikoja. Parhaiten tämä näkyi viimeisellä sairaalareissulla, kun hän oli avopuolella hoidettavana. Veljeni ystävystyi erään miehen kanssa, joka oli kova heittämään vitsejä. Rento ja mukavanoloinen mies. Viimeiset viikot veljeni suolsi ylettömän määrän vitsejä ja hänen puhetapansa ja olemuksensa muuttui. Tämä taas tarkoitti ja tarkoittaa sitä, että hoitavat lääkärit eivät oikeastaan voineet hoitaa, koska veljeni nyt sattui olemaan heidän kanssaan samaa mieltä aina silloin, kun oli heidän kanssaan. Hän löysi viat, jotka lääkäri hänelle löysi ja oli samaa mieltä, olematta sitä kuitenkaan, koska mielipide oli lääkärin. En osaa tätä edes selittää.

Eli onko niin, että Läheisriippuvuus tarkoittaa sitä, että tarvitsen muita ihmisiä ollakseni joku, kulloinkin tilanteen mukaan se, mitä muut ovat? Itselläni on mielipiteitä monestakin asiasta, mutta olen niistä suurimmilta osalta hiljaa. Tämä aiheuttaa joskus varsin hankalia tilanteita parisuhteessa, sillä miehelleni en osaa kertoa mitä haluan...ennenkuin asiaa on ongittu yli tunnin suustani. Useinmiten meistä kumpikaan ei jaksa lähteä siihen. Se tarkoittaa silloin sitä, että on minulle sama vaikka lastenhuone maalattaisi mustaksi tai kirkkaan vihreäksi, vaikka oikeasti haluaisin siitä vaalean keltaisen. Tai, jos meillä on mahdollisuus ottaa kahdenkeskistä aika aj atehdä jotain yhdessä, en tiedä mitä teemme, vaikka päässäni olisikin selväsuunnitelma siitä, mitä haluaisin meidän tekevän.

Vastaavasti saatan sitten tehdä joitain asioita, kun olen kysynyt miehen mielipidettä, mutta en keskustellut siitä, että mitä jos me tekisimme niin vaan kysynyt mitä mieltä hän on sellaisesta ja tälläisestä. Tästä on oikeammin tullut meille vitsi. Jos mieheni myöntää pitävän hevosista, kysyy hän epäilevästi, että en kai meinaa piilottaa hevosta kaappimme ja kertoa sitten, että ostin hevosen, koska hänkin oli sitä mieltä, että sellaisen omistaminen voisi ehkä olla hauskaa ja hänestä hevoset ovat kivoja.

Tämä on pohdintaa minusta itsestäni suurimmalta osalta...kun yritän löytää vastauksen kysymykseen kuka minä olen ja mitä minä haluan. Myönnän täydellisen rehellisesti, että en tiedä.