Sä särkyneet unelmasi

tuuleen puhalsit

ja kun aamu tavoitteli yötä

sen utuisen pilviverhon läpi astelit.

Siellä missä ikuisuus

on silmän räpäys vain

Läpi unen hopeisen

harso hunnun

sä tahdoit mennä kai.

 

Missä yön jälkeen aamu hiljenee

ja allansa uinuvaa maailmaa

hetkeksi katsomaan jää

lähtijöitä hyvästelee

hän säteillään

Yön kuollessa aamuun

sä aurinkoon tavoittelit

heikot siipesi lentoon levitit

Yli tuikkivien tähtien

läpi suru laakson kyynelten

sä lensit taivaaseen.