Minä olen kasvottomuuten syntynyt

tuulen tytär,

joka humisee puissa hiljaisena.

Metsien reunoilla käpertyneitä,

hyljättyjä lehtiä liikutellen.

Ei voi koskettaa, ei nähdä,

mutta sen tuntee poskella

lempeänä kosketuksena,

raivoisana puuskana hiuksissa.

Antamatta mitään todellista

vain tiedon olemassa olostaan

uskaltautumatta näyttäytyä

nähdä itseään kokonaisena.

Piiloutuneet osat

ne joita pitää varjella

eniten itseltään

omilta peloiltaan,

humisevat kallion koloissa

pimeään pettyneinä.