Minä olen kasvottomuuten syntynyt
tuulen tytär,
joka humisee puissa hiljaisena.
Metsien reunoilla käpertyneitä,
hyljättyjä lehtiä liikutellen.
Ei voi koskettaa, ei nähdä,
mutta sen tuntee poskella
lempeänä kosketuksena,
raivoisana puuskana hiuksissa.
Antamatta mitään todellista
vain tiedon olemassa olostaan
uskaltautumatta näyttäytyä
nähdä itseään kokonaisena.
Piiloutuneet osat
ne joita pitää varjella
eniten itseltään
omilta peloiltaan,
humisevat kallion koloissa
pimeään pettyneinä.
Kommentit