Molemmat veljeni, elossa olevat, aiheuttavat huolta. Tuntuu, että sitä taas istutaan sormi suussa ja pohditaan, mitäs nyt. Kuoleman vuosipäivä on huomenna ja tuntuu, kuin painajainen ei ottaisi loppuakseen ollenkaan. Miten saada Veli terapiaan puhumaan? Miten yrittää tukea ja auttaa, kun tuntuu, että itsekkin on taas ihan ulkona omasta elämästä.

Entäpä Rasavilli? Taas oli tehty lastensuojeluilmoitus. Se hoitui kuulemma puhelinsoitolla äidilleni. Ei tarpeen ryhtyä toimiin. Sama meno jatkuu, mutta palkka se vaan juoksee. Helvetti...iso ja kiukkuinen sellainen. Ei tämä voi oikeasti olla edes todellista! Mitä he odottavat? Että Rasavilli kasvaa ja voidaan sitten syytää rahaa terapioihin, kuntoutukseen ja ties mihin? Vai eivätkö näin vakavista perheongelmista kärsivät lapset kelpaa huostaanotettaviksi?

Miten Täti Sosiaali Tantta saa oikein öisin unta? Minulle se on taas jälleen kovin vaikeaa.