Mitä se tekee? 24-vuotta, tasan? Välillä tuntuu, että näinkin yksinkertainen laskutoimitus on äärettömän vaikea. Seisoin tänään haudallasi ja mietin, millainen oli se päivä, kun sinä synnyit? Mitä äiti ajatteli silloin, entä isä? Ja mitä mieltä minä olin uudesta pienestä veljestä? Toivotin hyvät syntymäpäivät ja laskin kynttilän haudallesi. Tällä kertaa tuntui, että olisit katsellut suoraan silmiin, kun tuijotin valokuvaasi. Oikeastaan olet aika saman näköinen rippikuvassasi, tai olit...
Kun lähdin pois aloin itkemään, oikeastaan olin purrut hampaita yhteen koko sen ajan, etten alkaisi. Niinkin "aikaisin" aamulla hautuumaalla oli väkeä. Tosin itki siellä joku muukin menetystään.

Autossa minä mietin milloin itkeminen pitää lopettaa? Milloin ei ole enään sopivaa surra? Viellä 25-vuodenkin päästä, tulvahtavatko kyyneleet silmiin haudallasi? Sikäli mikäli olen enään edes silloin elossa? Kuljetko silloinkin näkymättämänä vierelläni, nuorena 22-vuotiaana pojan kloppina? Vai onko silmänurkkiin tullut ryppyjä, juonteet suunpieliin?

Millainen olisit tänään jos olisit elossa? Entäpä poikasi? Tai mitä jos tyttäresi olisikin saanut syntyä elävänä ja terveenä? 2001 ja 2002 vuodet jolloin sinun unelmasi saivat kuolla.