Tässä on opeteltu elämään uudestaan, mutta kiltteydestä (liiallisesta) en ole päässyt eroon, enkä sinisilmäisyydestä. Olen kyllä yrittänyt ja oppinut olemaankin hiukan itsekeskeisempi, oman arvonsa tunteva. Sinisilmäisyydestä en täysin halua luopua. Haluan uskoa, että maailma on hyvä ja ihmiset, joita tapaan ja kohtaan. Että he ovat mukavia ja reiluja. Tosin monesti sitä joutuu pettymään. Niinkuin taas.

Miten paljon se riepookin, kun on itse valmis antamaan ja tekemään toisen eteen ja sitten huomaakin, että toiselle se kyllä sopii, kunhan samat säännöt eivät päde häneen. Miten ihminen, joka itse vaatii rehellisyyttä ja lojaalia käytöstä, ei siihen sitten itse kykenekkään. Joka olettaa (itsekkin varsin sinislmäisesti), että olen niin kiltti, etten välitä tai jos välitänkin, en uskalla puolustautua.

Hyvä Maailma ja kaikki te Ihmiset, jotka tätä asutatte: En todellakaan aio kenenkään teistä kulkea ylitseni tai ohitseni, jos se vahingoittaa minua! En aio kuunnella valheitanne ja olla hyväksikäytettävänänne, koska se sopii teidän tarpeisiinne. En aio teidän ohitaa minun tarpeitani tai toiveitani ja jyrätä niitä siksi, että ne eivät sovikkaan teille. En aio olla enään kenenkään väline, jolla parantaa omaa elämää tai taloudellista tilannetta tai mitä tahansa osa-aluetta elämässään, minun kustannuksellani ja ilman minkäänlaista aikomustakaan kohdella minua samoin, kuin minä heitä. Minulle riitti!

Kukapa tässä maailmassa minua puolustaisi, jos en itse sitä ensiksi ole valmis tekemään. Olen valmis kohtaamaan ihmiset ja oikaisemaan ne vääryydet, joita kohtaan. Olen valmis seisomaan selkäsuorana ja pysymään sanojeni takana, silloin kun tiedän ne oikeiksi. En aio enään vaieta, jos kohtaan vääryyttää. Eivät ihmiset siitä mene rikki, jos huomautan epäasiallisesta käytöksestä minua kohtaan, mutta minä menen, jos en mitään sano. Miksi minun pitäisi itseäni vahingoittaa, enhän ole itseni vihamies.

Kiltin tytön syndrooma, kameliontti tauti. Aion lopettaa niiden sairastamisen, nyt, tänään, eilen jo.