Rasavilli kävi tänään piipahtamassa töissäni. Se on nyt käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti moikkaamassa mua töissä, kun on ollut lähistöllä. Kivaa. Tosin me ei kumpikaan olla ihan varmoja, miten olla toisen kanssa, ujostellaan. Se on jotenkin surullista, mutta eiköhän se siitä. Lauantaina lupasi tulla taas piipahtamassa.

Tänään se oli "lastiksen" kanssa liikenteessä. Ymmärtääkseni asuu jossain perhekodin tapaisessa, mutta en ole ihan varma. On muuttunut niin paljons ysteemit siitä, kun itse olin huostaanotettu.

On tosi kiva, että se on lähellä. Ettei lähetetty mihinkään satojen kilsojen päähän, vaan pysyi lähellä. Omallatavallaan se on varmaan Rasavillillekkin helpotus. Käy samaa koulua kuin ennenkin. Eli mitään älyttömän dramaattista muutosta elämään ei ole tullut, muutoin kuin, että asuu muualla kuin kotona.

Mä en oikein koskaan kehtaa kysyä siltä, miltä tuntuu asua "lastiksessa". Ehkä siksi, että mä tiedän. Tuntuu niin oudolta, että omallatavallaan nään itteni Rasavillissä kokoajan. Paitsi, etten itse ollut niin villi. Toisaaltaan se on rauhoittunut hirveesti. Tai sitten ujostelee, en oo varma.

Kiva kuitenkin huomata, että nyt mun seura kelpaa. En tiedä kertoiko se tulevansa moikkaamaan siskoansa. Tietävätkö siinä perheessä/lastenkodissa, että olen töissä sielä missä olen. Kai ne olisivat tuleet katsomaan, että millainen isosisko sillä Rasavillillä oikein on?

On jotenkin äärettömän omituista, kun Veljen aknssa (tän elossa olevan) mä olin aika tiiviisti yhteyksissä sen perheeseen aj lomatkin siirrettiin mun luokse, kun vanhempiin ei voinut luottaa. Niin Rasavillin perheestä en tiedä mitään. Tai lastenkodista. Enhän mä ees tiedä missä se oikein on! Veli on käynyt useesti Rasavillin uudessa kodissa. Itse en pysty. Mulle vaan nousee omituisesti ajatus, että menisin sinne ja sitten kaikki ajattelisi "Aaa...tollasia niistä sitten tulee."

Niin ja en halua äitiä sekoilemaan oven taakse. Enkä siihen hullunmyllyyn, mihin se saa mut kiedottua Rasavillin kautta.

Mutta musta on tosi ihanaa, kun Rasavilli tupsahtaa ovesta sisään ja hymyilee ujosti. Niinkuin tänään. Koko loppupäivän oli todella mukava fiilis ja hymyilytti. Ja mä luulen, että se tykkää, kun päästän sitä henkilökunnan tiloihin, mihin muut asiakkaat ei pääse. Siitä tulee speciaali fiilis ;) "Mä Olen erityinen!" Mulla oli se sama olo, kun lastiksen yökkö otti mut joskus mukaan sen pitseriaan. Se tunne ja muisto on säilynyt koko tähän aikuisikään. Tunsin itseni silloin niin erityiseksi!

Että isot kiitokset vaan Eeva yökölle, sinne jonnekkin!